Kuka omistaa ja mitä?

Viime aikoina herännyt paljon keskustelua Valtionvarainministeriön asettaman työryhmän ehdotuksesta, joka koskee nykyisin avoimesti julkisten kotimaisten omistusten siirtämistä hallintarekisterin taakse. EU-asetuksen tulkintoihin perustuvasta ehdotuksesta on noussut vilkasta keskustelua, viimeksi maanantain 15.9. Kauppalehdessä.

Nykyinen tilanne jo 1990-luvulla käyttöönotetun arvo-osuusjärjestelmän myötä on Suomessa on avoin – ja erittäin selkeä. Harvassa muussa maassa tunnetusti on yhtä järjestelmällistä, avointa ja selkeää omistusmallia, jossa arvo-osuudet säilytetään henkilökohtaisilla arvo-osuustileillä. Suomi on saanut tästä kansainvälistäkin tunnustusta.

Säilytysketjun muuttaminen hallintarekisterin taakse aiheuttaisi useita seurannaisvaikutuksia. Käytännössä omistuksen avoimuus ikään kuin katoaa, koska ilmaiset arvo-osuustilit lopetettaisiin. Tämän sijaan omistus voisi ketjuuntua useille alisäilyttäjille, jolloin saattaa hämärtyä myös omistuksen tärkein funktio – kuka itse asiassa omistaa ja mitä? Jos arvo-osuudet kirjataan hallintarekisteriin ja omistukset ketjuuntuvat, ovatko osakkeet enää ylipäätään sijoittajan omassa omistuksessa? Missä menee rajanveto?

Valtiovarainministeriön työryhmä perustelee muutosta kilpailun avaamisella. Sen sijaan hallituksen työryhmälle antamien suuntaviivojen mukaan olisi tärkeää, että tieto suomalaissijoittajien omistuksesta suomalaisissa pörssiyhtiöissä on julkisesti saatavilla. Kumpi asia painaa päätöksenteossa enemmän?

Mielenkiintoinen muutos corporate governancen näkökulmasta on, että ehdotuksen mukaan vastuu osakeluetteloiden pitämisestä olisi jatkossa listatun yhtiön hallituksella. On selvää, että tieto osakkeenomistajista ei ole yhtiön sisällä, vaan nykyisissä arvo-osuusjärjestelmissä. Lisäksi tieto muuttuu päivittäin ja jopa sekunneissa, kun osaketta myydään ja ostetaan markkinoilla.

Nähtäväksi jää, minkä sisältöisenä ehdotus lopulta hyväksytään!